keskiviikko 1. lokakuuta 2014

# 9 Edguy - Hellfire Club (2004)

Viikon takaisten Edguyn keikkojen myötä bändin tuotanto on pyörinyt soittimessa enemmän kuin laki sallii, eikä muille orkestereille ole ollut oikeastaan lainkaan tilaa. Ennen viime viikkoa en ollut juurikaan kuunnellut Edguyta kunnolla hetkeen, tietysti alkuvuodesta ilmestynyttä Space Police (Defenders of the Crown) -levyä lukuunottamatta. Pienen tauon jälkeen koko tuotanto on avautunut jälleen täysin uudella tavalla, ja löysin erityisesti tästä Hellfire Clubista aivan uuden ystävän.

"Ladies and gentlemen, welcome to the freak show!"

Levyn aloituskappale, Mysteria alkaa bändin keikoiltakin tutulla Tobiaksen huudolla, ja jopa aavistuksen thrash metal -vaikutteinen riffi lähtee käyntiin. Ei ihmekään, että kappaleen bonusversiossa vierailee itse Kreator-legenda Mille Petrozza - itse asiassa kappale kuulostaakin ajoittain joltain, mitä Phantom Antichristin kaltaiset albumit voisivat pitää sisällään. Mysteria on jopa yllättävän raskasta Edguyn tuotannoksi, mutta se ei ole todellakaan huono asia. Ehdotonta kärkikastia bändin levynaloituskappaleissa, mikä on todella paljon sanottu.

"Come and fly away with me,
and your eyes are gonna see it all
And sleep with the fire - do you feel me? 
Go obtain divinity, be the one you wanna be 
and don't be afraid to give in"

The Piper Never Dies on kymmenminuuttinen, jo paljon power metal -henkisempi eepos. Albumin teossa mukana olleen saksalaisen Deutsches Filmorchester Babelsbergin olemassaolo tulee erittäin selkeäksi, mutta orkesteri sopiikin paremmin kuin hyvin tämän kaltaisiin biiseihin. Melko rauhallisesti alkava kappale pitää sisällään upeita sooloja sekä perinteisen, hyvin Edguy-tyylisen kertosäkeen. Suuresta hehkutuksesta huolimatta en ole koskaan pitänyt tätä yhtenä bändin - tai edes levyn - parhaista kappaleista. Vaikka kappaleessa riittää eri tasoja, ja se ainoastaan huipentuu loppua kohti, kuitenkin se mukaansa vievä koukku puuttuu tästä. Albumin kolmas raita, We Don't Need a Hero taas on viimein sitä aitoa power metalia, jota ainakin allekirjoittaja on tässä vaiheessa kahden kappaleen verran odotellut. Laukkakomppia kulkeva biisi huipentuu voimakkaaseen, lähes mukanaan vievään kertosäkeeseen, sekä mahtavaan, erittäin melodiseen sooloon. Sanoitukset ovat todella onnistuneet, ja koko paketti täyttä rautaa.

Tämä levy tuo itselleni ensimmäisenä mieleen aivan käsittämättömän upeat kertosäkeet, jotka ovat lähes joka kappaleessa bändin parasta antia. Kaksi kappaletta ovat kuitenkin yli muiden, ja toinen niistä on Down to the Devil. Kappale alkaa aivan upealla, rauhallisella pianokuviolla, joka saa kuitenkin väistyä, kun upeat riffit räjäyttävät potin. Jos edellinen kappale oli kuin lottovoitto, tämä vastaa vähintään timanttikaivoksen löytämistä. Tämä on niitä kappaleita, joiden mukana on vain pakko laulaa mukana ja eläytyä täysillä. Tässä on kaikki täydellisyyden ainekset - ehdottomasti yksi koko bändin tuotannon parhaita kappaleita.

"No I don't care what you say
Into the darkness I plough my way
I'm striking out for paradise
To be the one I am"

Albumin viides kappale, King of Fools oli yksi ensimmäisiä kappaleita, joita ikinä kuulin Edguylta. Tobiaksen sanoin idiooteista kertova kappale on huomattavasti radioystävällisempää materiaalia edellisiin neljään verrattuna, ja sanoituksetkin ovat helppolukuisempaa materiaalia. Tarttuva kertosäe kokoaa palapelin upeaksi kokonaisuudeksi, ja hitin ainekset ovat kasassa. Loistava kappale henkilölle, joka ei ole koskaan kuunnellut bändiä - tämä nimittäin saa varmasti haluamaan lisää.  Vaikka itse olen erittäin balladivastainen ihminen, Forever on ehkä yksi upeimpia slovareita, mitä olen koskaan kuullut. Tässä ei ole sitä kaikkea kliseisyyttä, mitä esimerkiksi Rocket Ride -albumin Save Me tarjoilee. Sanoitukset ovat yksinkertaisesti kuvailtuna aivan älyttömän kauniit, ja Tobiaksen tulkinta tuo joka kerta kylmät väreet. Kappaleessa on aina ollut minulle tiettyä henkilökohtaisuutta, mutta ilman sitäkin se on aivan täydellinen paketti.

"Blood red prophet in the sky
We’re standing under the moon
Come down with fire
See the creature come alive
Standing under the moon
Come down with fire"

Jos edellisessä kappaleessa oli jollekin liikaa nössöilyä, Under the Moon pitää huolen, että seuraava kappale potkii senkin edestä. Tältä kuulostaisi Helloween, joka on päättänyt siirtyä pimeälle puolelle! En haluaisi viljellä liikaa sanaa "täydellinen" tässä arviossa, mutta levyn seitsemäs raita vain on kaikkea upeaa, ja etenkin sitä. Täyttä power metal -tykitystä alusta loppuun kera upeiden sanoitusten, ei tällaisesta voi olla tykkäämättä!  Kahdeksas kappale, Lavatory Love Machine taas on albumin pakollinen vitsi, joka on kylläkin toteutettu niin helvetin hyvin, ettei se edes ole vitsi. Kaksimielisillä sanoituksilla varustettu, lentämisestä kertova hard rock -vaikutteinen kappale on väännetty niin kieli poskella, ettei mikään voi edes mennä enää vikaan. Tarttuva kertosäe, melodia ja Tobin huudot sopivat teemaan kuin nyrkki silmään. Musiikillisesti kappale ei ehkä ole aivan muun levyn materiaalin tasolla, mutta idea on niin ominaista Edguyta, kuin vain on mahdollista.

"Now if I gotta die
I'll have been stiff 
and smiling till the crash
Let them know I've been alive
Till I made my final splash"

Rauhallisella, akustisella kuviolla alkava Rise of the Morning Glory on toinen näistä kertosäekappaleista, mitä jo aiemmin hehkutin. En valehtelisi yhtään, jos väittäisin, että tässä kappaleessa on ehkä yksi koko power metal -genren parhaista kertosäkeistä - niin huvittavien sanoituksien kuin sovituksensakin osalta. Kyllä tälle jäävät Hansenin 2000-luvun kynäilyt auttamatta kakkoseksi! Paketin kruunaa mahtava soolo, joka varmistaa, että tämä on yksi allekirjoittajan ykkössuosikkeja koko bändin tuotannosta. Kappale on jälleen loistava esimerkki Edguylle ominaisesta huumorista - vain tämä bändi pystyy tekemään täyden kympin biisin aamuseisokista!

Kahden kappaleen välissä oleva, jonkinlaisena introna Navigatorille toimiva Lucifer in Love on ehkä yksi bändin epämääräisimmistä tuotoksista ikinä. Tuossa puolessa minuutissa Down to the Devil -kappaleen pianomelodian taustalla kuullaan todella epämääräistä mölinää ja ähkimistä, mutta silti tämä ei vedä vertoja Tinnitus Sanctus -levyn todelliselle pohjanoteeraukselle, kappaleelle nimeltään Aren't You A Little Pervert Too?. Itse varsinainen kappale, Navigator eroaa hieman levyn muusta materiaalista jo hitaan temponsakin puolesta. Tarttuva melodia ja kertosäe tästä toki löytyvät, mutta kappale kompastuu samaan kiveen, kuin The Piper Never Dies: jotain tärkeää jää puuttumaan. Koko lähes viisi ja puoliminuuttinen tuntuu junnaavan paikallaan, huipennusta ei tule, eikä kappaleesta jää mitään erityistä mieleen.

"You can fly, reach for the sky
It's the rise of the morning glory
Scream and shout, cry it out loud
We are coming back to life"

Levyn päättävä kappale, The Spirit Will Remain on juuri tällainen slovari, joka ei uppoa minuun lainkaan. Hitaissa biiseissä on usein se hyvä puoli, että niistä löytyy yleensä loppupuolelta voimakkaampi kohta, eikä kappale lässähdä. Tästä sellaista ei kuitenkaan löydy, ja koko harmoninen viisu tuo mieleeni lähinnä kappaleen "You Raise Me Up", mikä ei todellakaan ole hyvä asia, kun kyseessä on bändi nimeltään Edguy. Olisin kaivannut näin upealle levylle jotain todellista loppuhuipennusta, mutta omalla kohdallani se on Rise of the Morning Glory, johon usein päätänkin tämän levyn kuuntelun. Ikävää, että levyn viimeinen kappale floppasi näin pahasti - alkupään kappaleiden kaltaisella kunnon tykityksellä tai pienellä hiomisella tästä olisi saatu todellinen viiden tähden albumi. Joka tapauksessa Hellfire Club kuuluu aivan selkeästi bändin parhaan tuotannon joukkoon, sillä parista arviointivirheestä huolimatta levyltä löytyy aivan upeaa materiaalia, ja todella paljon. Ei unohdeta myöskään mainita, että koko albumi on kolmea kappaletta lukuunottamatta täysin mastermind Sammetin kynästä peräisin, vielä kun miehellä oli hiuksetkin päässä! Jos tämä albumi ei vakuuta jotakuta, hän voi sytyttää itsensä tuleen ja miettiä uudemman kerran.

Mysteria 5/5
The Piper Never Dies 4/5
We Don't Need a Hero 5/5
Down to the Devil 5/5
King of Fools 5/5
Forever 5/5
Under the Moon 5/5
Lavatory Love Machine 5/5
Rise of the Morning Glory 5/5
(Lucifer in Love)
Navigator 4/5
The Spirit Will Remain
2/5

50 / 55

Hellfire Club 91 %