lauantai 18. tammikuuta 2014

# 4 Iron Maiden - The X Factor (1995)

 
"And if there is a God then answer if you will
And tell me of my fate, tell me of my place
 tell me if I'll ever rest in peace!"

X Factoria pidetään useasti yhtenä Iron Maidenin huonoimmista levyistä Virtual XI:n ja No Prayer for the Dyingin ohella. Minulle nuo kolme levyä taas ovat yksiä suurimmista suosikeistani bändiltä! Kahta ensinnä mainittua levyä kritisoidaan usein juurikin laulajansa, Blaze Bayleyn takia. Kun on totuttu tuttuun ja turvalliseen Dickinsoniin, vähän synkemmät möreä-äänisellä kaverilla varustetut levyt tuntuvat heti oudolta ja ei-Maidenilta. Tottahan se on, että varsinkin X Factor on sävelmaailmaltaan aiempia julkaisuja raskaampi. Tähän lienevät syynä Harrisin yksityiselämän ongelmat levyn teon aikoihin; varmasti kenen tahansa tekemään musiikkiin vaikuttaisi jos oma isä kuolisi ja vaimon kanssa tulisi avioero - päälle vielä pitkäaikaisen laulajan lähteminen bändistä. Yhdeksi kritiikin syyksi uskoisin myös sen, että levyn kappaleet ovat yleisellä tasolla hieman tavallista pidempiä - itse asiassa koko levy on noin 20 minuuttia pidempi kuin keskiverto Maiden-albumi. Ei välttämättä uppoa hevikansaan, joka tykkää lähinnä Run to the Hills -tyylisistä muutaman minuutin nopeista vedoista.

Itse olen aina kummaksunut levyn synkkää aloitusraitaa, Sign of the Crossia. Kappale nimittäin alkaa parilla minuutilla munkkikuoron ölinää. Raita on jotenkin niin hiljaisella tuosta kohtaa, että alkavia säveliä tuskin kuulee ellei laita volia kaakkoon, ja ensimmäiset kaksi minuuttia yleensä pohtiikin, että tuliko sitä musiikkia edes laitettua soimaan. Sinänsä ihan mielenkiintoinen ja levyn henkeen sopiva ratkaisu. Vaikka lyriikoita kappaleessa ei hirveästi ole,biisi on kuitenkin onnistuttu venyttämään jopa lähes yhteentoista ja puoleen minuuttiin. Rakastan tätä Harrisin tapaa tehdä biisejä: ensimmäistä kertaa kuunnellessa ei voi koskaan tietää mitä eteen tulee. Tämänkin kappaleen puoliväli on vielä suhteellisen rauhallista, kunnes tahti kiihtyy ja loppupuolella alkavat upeat soolot, jotka ovatkin hieno esimerkki tämän levyn parhaista puolista. Jo heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen levyn teon ympärillä pyörineet asiatkin käyvät hyvin ilmi:

"Why am I meant to face this alone, asking the question time and again
Praying to god won't keep me alive, inside my head feel the fear start to rise..."

Toinen kappale Lord of the Flies on menevä, tarttuvalla kertosäkeellä ja upeilla lyriikoilla varustettu, samannimisestä elokuvasta ja romaanista tehty ralli. Blazen matala ääni pääsee hyvin edukseen, ja melko vaikeaa tätä olisikaan kuvitella Dickinsonin laulamana - toisin kuin esimerkiksi The Clansmania, joka on aivan uskomaton Brucen esittämänä (esimerkiksi Rock in Rio -livetallenne). Viisiminuuttinen kappale jo vähän enteileekin sitä surullisenkuuluisaa toistoa, mitä tullaan Blaze-eralla, varsinkin Virtual XI:llä kuulemaan, mutta tässä sitä ei ole vielä häiritsevissä määrissä.

"Who cares now if it's right or wrong - it's reality"

Man on the Edgen "Falling down"-hokema on aika luonteva, onhan kappale sentään tehty tuon nimisen elokuvan (suom. Rankka päivä) pohjalta - sen olen itseasiassa katsonutkin, ja sanotaanko että biisi on leffaa parempi. Erityismaininta hienosta, ihan aavistuksen No Prayer For the Dyingiä muistuttavasti alkuriffistä. Biisi ei ole välttämättä aivan levyn parhaimmistoa ja toimii paremmin Brucen esittämänä esimerkiksi livetallenteena Ed Huntourilta, mutta kuten mitkään muutkaan tämän albumin kappaleet, ei tämä missään nimessä huonokaan ole! Eihän bändiltä yhtään huonoa kappaletta löydykään. Filleriksikään tätä ei missään nimessä voi luokitella, Man on the Edge on vain tämän levyn pakollinen "tarttuva kertosäe" -biisi.

Neljäs kappale on Fortunes of War, ja sillä pääsemmekin aloittamaan levyn ei-niin-tunnettua osiota. Kaksi edellistähän ovat sinkkujulkaisuja, ja aloitusbiisi muuten vaan jossain määrin tunnettu, aikoinaan jonkin verran livenäkin soitettu. Rauhallisissa tunnelmissa alkava kappale nousee ja laskee vuorotellen, kunnes parin kertosäkeen toiston jälkeen alkavat jälleen upeat soolot. Tahti nousee, mutta lopulta kappale päättyy aivan yhtä rauhallisesti kuin alkoikin. Taas tätä ennalta-arvaamattomuutta ja upeaa monimuotoisuutta, pisteet Harrisille! Lyriikat käsittelevät selvästi taas miehen henkilökohtaisia asioita ja ne ovatkin hyvin herkät ja tunteikkaat kuten sävellyskin.

"Do you care if you live or die?
When you laugh are you really crying?
You're not sure what's real anymore.
"

Maidenin biisien aiheena ovat hyvinkin monesti unet, ja niistä taas puhutaan myös kappaleessa Look for the Truth. Mitään atomejahan tällä ei aivan halkaista, mutta missään nimessä ei kuitenkaan voi puhua täytemateriaalista. Aavistuksen verran taas toistoa kertosäkeen osalta, mutta lyriikat ovat aivan mahtavat, kuten sävellyskin. Aftermath taas on yksi sotilaan näkökulmasta kirjoitettu kappale, ja ehdottomasti levyn parhaita hetkiä - sekä lyriikoiden että sävellyksen osalta. Etenkin noin puolivälissä alkava "after the war"-osuus on aivan upea, puhumattakaan huipennuksesta "i'm just a soldier!" ja sooloon siirtymisestä. Lyhyesti sanottuna käsittämättömän hieno kappale.

"Questions that come again, should we be fighting at all?"

Uskovaisen, masentuneen miehen näkökulmasta kirjoitettu kappale Judgement of Heaven on ehdottomasti levyn paras. Sen ohella, että se on aivan uskomattoman omakohtainen minulle, siinä yhdistyvät Harrisin upea sävellys, lyriikat ja Blazen uskomaton ääni. Vähän on sellainen tunne, että Harris on kirjoittanut tämän kappaleen ainakin jossain määrin itsestään; mieshän tunnetaan uskovaisena, ja kyllä nyt kenellä tahansa menisi vastaavanlaisten elämänmuutosten takia pää enemmän tai vähemmän sekaisin. Kappaleessa pohdiskellaan muun muassa, tekisikö jotain toisin, jos saisi toisen mahdollisuuden elää, ja mietään oikeaa ja väärää - voiko loppupeleissä olla kaikista teoistaan ylpeä. Elämänilo on kadonnut, ja itsemurhakin on käynyt mielessä, mutta se olisi kuitenkin helppo ratkaisu, ja vaikeampaa on saada asiansa kuntoon. Uskokin on vähän siinä vaakalaudalla; mies odottelee tuomiota, ja tahtoisi vain tietää, saako vielä levätä rauhassa.

 Kahdeksas raita Blood on the World's Hands voittaa levyn synkimmän kappaleen tittelin. Biisi on aihepiiriltään hyvin samankaltainen kuin Public Enema Number One - maailmalla on kaikenlaisia ongelmia nälänhädästä raiskauksiin, eikä kukaan tee asialle mitään "ei koske minua"-asenteen takia. Kappale edustaa hyvin koko albumin aikuismaisempaa ja emotionaalisempaa teemaa.

"There's a chaos across the border
And one day it could be happening to us"

Apocalypse Now -elokuvan pohjalta tehty kappale The Edge of Darkness alkaa hiljaisesti, mutta muuttuu kuitenkin vähitellen nopeatempoiseksi ihan vaan hidastuakseen uudestaan loppua kohti. Kappaleessa on mielenkiintoiset sanoitukset - itse en ole ihan vielä saanut selville sitä aivan perimmäistä ajatusta. Sävellyksenkin osalta loistavaa työtä jälleen kerran.
2 A.M. on levyn ties kuinka mones lähes äänettömästi alkava kappale. Saman kertosäkeen toistoa saadaan kuulla tässäkin jonkin verran, mutta upeat riffit korvaavat tuon pienen sivuseikan. Lyriikkapuoli ja kappaleen tarina on hieman samankaltainen kuin Judgement of Heavenissa; elämäänsä kyllästynyt mies pohtii jälleen kerran, että mitä järkeä tässä kaikessa oikeastaan onkaan.

"I get in from work at 2 a.m. and sit down with a beer
Turn on late night TV and then I wonder why I'm here"

Viimeinen kappale The Unbeliver jatkaa jossain määrin samaa linjaa edeltäjänsä kanssa. Alku tuntuu hieman junnaavan paikallaan, mutta kertosäe ja siitä alkava nopeampi osuus pelastavat todella paljon. Kappale edustaa hyvin tällä albumilla Maidenille ominaista soundia, joka on hyvin raskas ja tavallista hitaampi, kun normaalisti bändin levyillä on totuttu energisyyteen ja ehkä osittain jopa iloiseen menoon.

Täytyy lisätä, että albumin sinkkujulkaisuilla on aivan uskomattoman hienoja b-puolia jotka eivät sitten ikinä levylle päätyneet. Varmasti kaikkien tuntemana keikkaintro, UFO-cover Doctor, Doctor, sekä pari aivan uutta biisiä: The Edge of Darkness, Judgement Day sekä Justice of the Peace. Tältäkin aikakaudelta löytyy aivan loistavia biisejä, mutta ikävä kyllä moni ei sitä vain huomaa sillä keskittyy "väärään" laulajaan. Best of the Beastilta löytyvä Virus on yksi tällaisia hienoja kappaleita joita en joskus itsekään ymmärtänyt.

Itse arvostan Blaze Bayleytä laulajana todella paljon. Mies hoiti lyhyen osuutensa Maidenissa varmasti niin hyvin kuin pystyi, enkä voi sanoa äänestäkään mitään pahaa - se on ainoastaan tottumiskysymys. Brucen saappaisiin astuminen ei varmasti ollut helppoa, ja mies on joutunut ottamaan paljon paskaa niskaansa faneilta. Minusta bändi teki kuitenkin juuri oikean valinnan. Kukaan ei pysty korvaamaan Dickinsonia, mutta tämä mies hoiti virkansa hyvin, ja ainakin itse kuuntelen paljon mielummin Blazea kuin vaikkapa Marco Hietalaa, joka oli muistaakseni 7. sijalla näistä laulajaehdokkaista. Bayleyn sooloalbumitkin ovat aivan upeita, ja miehen ääni pääsee niillä vielä paremmin edukseen kuin näillä kahdella albumilla.

Sign of the Cross 5/5
Lord of the Flies 4/5
Man on the Edge 4/5
Fortunes of War 5/5
Look for the Truth 4/5
The Aftermath 5/5
Judgement of Heaven 5/5
Blood on the World's Hands 4/5
The Edge of Darkness 4/5
2 A.M. 4/5
The Unbeliever 4/5

48/55

The X Factor 87 %

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti