sunnuntai 26. tammikuuta 2014

# 5 Turmion Kätilöt - Technodiktator


Turmion Kätilöt julkaisi uuden albuminsa Technodiktatorin viime vuoden syyskuun lopussa. Kuten bändin aiemmatkin neljä julkaisua, Hoitovirhe, Pirun Nyrkki, U.S.C.H. ja Perstechnique, tämäkin levy jatkaa melko tasaista noin kahden vuoden ilmestymistahtia. Ensimmäisiä kertoja levyä kuunnellessani totesin että kaikki odotukset ylittyivät täysin, levyhän on vielä uschomattomampi kuin aiemmat. Kuitenkin oli vielä joitakin kappaleita jotka eivät niin sanotusti auenneet, enkä niistä pitänyt, mutta nyt kun levyä on kolmasosavuosi soittimessa pyöritetty useita kymmeniä kertoja, en voi nimetä yhtäkään kappaletta josta en pitäisi.

"Olet sairas idiootti, sadistinen sika, hanuriin raketti ja kuuta kohti"

Levy lähtee käyntiin stygellä (heh heh, terveisiä basistille) Silmät Sumeat, joka on epäilemättä Kätilöiden kaikkien aikojen paras levynaloitusbiisi. Albumin diskoteema käy hyvin ilmi ensisekunneista lähtien, ja sama linja jatkuu sinne viimeiseenkin kappaleeseen asti, mutta levy pysyy silti uskollisena myös metallille. Itsehän bändi nimitti tätä julkaisua kunnianosoitukseksi 90-luvun tanssimusiikin pioneereille. Näin tarttuva kertosäe jo ensimmäisessä kappaleessa antaa kovat odotukset levylle!  

Antaa Palaa on levyn toinen biisi, ja potkua siinä on vähintään yhtä paljon kuin edeltäjässään. Kertosäe tarttuu kuin pikaliima eikä kätilömäisistä lyriikoistakaan ole pulaa. Toisin kuin aloitusbiisissä, tämän kappaleen lyriikoissa ei ole sellaista selvästi luettavaa ajatusta vaan tuntuu enemmänkin kuin hassulta kuulostavia lauseita olisi pistetty toisensa perään. Kertosäe toimii kuitenkin hyvänä kannanottona viimeisen parin vuoden aikana suureksi puheenaiheeksi nousseita tupakointisäännöksiä kohtaan. "Antaa palaa jos on kerran palaakseen."

"Ei sydän lyönyt veri jäähtyi eikä virrannut
Lumienkelin viimeisen oli raato kohtuun muodostanut
Paloi halusta nousta pois kun siihen kuollakaan ei voi
Syntyi uudestaan maailmansa kostamaan"

Jopa hieman totisemmilla sanoituksilla maustettu kolmas biisi, Nimi Kivessä on hieman hidastempoisempi kahteen ensimmäiseen raitaan verrattuna. Kuten nimestäkin päätellä voi, kappale kertoo kuolemasta ja siinä on ehkäpä yksi upeimpia introja koko bändin historiassa! Melkeinpä toivonkin joka kerta että koko kappale jatkuisi samalla tyylillä! Nimi kivessä voittaa ehdottomasti albumin paras sovitus -palkinnon, ja lyriikatkin ovat vahvinta osastoa. Lisää tällaisia biisejä!

"Niistä metreistä jotka on tuttuja, joiden haavat vielä vuotaa
Pelkääjän paikalla matkani jatkuu, ehtooksi kääntyvän elämän
Sivuluisussa kuilusta kuiluun, kulkijan askel harvenee
Ja köli on pystyssä hautaan asti, kunnes kuihtuu ja anelee"

Moni on sanonut ettei tällä levyllä ole sellaista tarttuvaa hittiä, kuten aiempien levyjen Teurastaja, Tirehtööri, Pirun Nyrkki ja Hades. Jos minulta kysytään niin Pyhä Maa on ehdottomasti juurikin näiden biisien kaltainen, erittäin kätilömäinen veto. Levyä ensimmäisiä kertoja luukuttaessa pidin sitä ehdottomana ykkösenä, mutta nyt kun tuota on tullut pyöritettyä aivan helvetisti enemmän, ei se ehkä lopulta kuitenkaan aivan ykköseksi yllä. Joka tapauksessa kappaleesta tulee varmasti se "hitti", josta levy tullaan muistamaan, kuten vaikkapa Perstechnique Ihmisixsixsix'stä ja Suolaisesta Kapteenista. Tässä biisissä on levyn kappaleista ehkä se vahvin diskoteema ja lyriikat ovat vähintäänkin humoristiset kun minä-kertoja ilmoittaa olevansa "Nykänen, Frederik ja Halme, murhamies sekä Olof Palme".

"Kun karnevaalit on käynnissä ja viinaa kasakat keittää, Moskova-Pietari -taksilla voi pillurallia heittää"

Jalopiina julkaistiin viime kesänä mm. varastettavana sinkkuna, ja onhan noita hitin elementtejä siinäkin, jotain vain jää ihan vähän puuttumaan. Sanotaanko että vähintäänkin mielenkiintoisella introlla alkava kappale ei alkuunsa oikein sytyttänyt, mutta useiden kuuntelukertojen jälkeen aloin tosiaan pitämään tästä! Lyriikat ovat tässäkin kappaleessa epäilemättä levyn vahvinta osastoa ja ylipäänsä kokonaisuus on varsin hyvin toteutettu, eiköhän se ole jo sanomattakin selvää että tämäkin tulee olemaan yksi niistä levyn soitetuimmista biiseistä. Kertosäe on yksinkertaisesti loistava ja yllättävänkin monimuotoinen!

"Ihminen asetettu toisen sisään, kellokortista aikaa lisää.
Ainoa eroni on testosteroni ja taipumus tuottaa pettymyksiä."

Aluksi suorastaan inhosin kappaletta Elävä Koneeksi. Oikeastaan koko levyn loppupuolesta tuli aluksi vähän "ääh"-fiilis, mutta kuuntelukertojen lisääntyessä aloin tykkäämään kaikista biiseistä. Eihän kappale toki yllä levyn aiemman sisällön tasolle millään, mutta on kuitenkin sopivan kätilömäistä ja mukavaa kuunneltavaa. Bändille ominaisia elementtejä löytyy myös Rehtorista, jonka taustalaulut kuuluvat "ta-ta-ta-ta-tum ta-ta-ta-ta rek-tum ta-ta-tum". Taas hieman diskopainotteisempi золото eli Beibe on vähintäänkin mielenkiintoinen kappale. Lyriikoissa puhutaan mitä ilmeisemmin rakkaudesta mutta se punainen lanka on jäänyt vähän hämärän peittoon. Tämä on enemmänkin sitä menevää osastoa eikä levyn alkupuolen biisien kaltaisia "hittiaineksia". Ei missään nimessä sellainen kappale josta tämä levy tullaan ensimmäisenä muistamaan.

"Entä jos muistot katoaa, mitä sitten jos ääneni unohtuu?"

Levyn päättävä To Be Contiuned Act 1 on kyllä melkoinen mysteeri, puhumattakaan kappaleen pidennetystä versiosta jossa on takaperin kelattu, usean minuutin pituinen puhelu ilman järjen häivääkään. Koko biisi on vähintäänkin pieni arvoitus, tuosta toistokertosäkeestä en pidä yhtään joten ihan snadi miinus siitä. Lyriikat ja sävellys ovat muutoin erittäin onnistuneet, eivätkä sanoitukset ole taaskaan ainakaan turhan helposti tulkittavissa. Mutta eipä aina tarvitse ollakaan, loistava suoritus ja täydellinen lopetus levylle! Ehkäpä tämäkin biisi aukeaa vielä joskus kuuntelukertojen lisääntyessä.

"Jos mies ei mahdu itsensä sisään edes sisäelin kerrallaan
silloin vika on miehessä eikä elimissä ja ulkokuori vaihdetaan"

Kuten arvioista voi huomata, tällä levyllä on melkoinen määrä täyskymppi-suorituksia, tosin joukkoon mahtuu sitten myös pari ihan vähäsen heikompaakin kappaletta. Aivan selvästi Kätilöiden paras levy tähän asti, lisäksi viimeinen kappale enteilee hieman jatko-osaa joten jään innolla odottamaan mitä tuleman pitää! Levyn biisit toimivat aivan loistavasti livenäkin, viime syksynä tuli todistettua bändi viidettä kertaa ja saattaapi olla että helmikuussa tulee jo seuraava keikka!

Silmät Sumeat 5/5
Antaa Palaa 4/5
Nimi Kivessä 5/5
Pyhä Maa 5/5
Jalopiina 5/5
Elävä Koneeksi 3/5
Rehtori 4/5
золото 4/5
To Be Continued Act 1, 5/5

40/45

Technodiktator 89 %

lauantai 18. tammikuuta 2014

# 4 Iron Maiden - The X Factor (1995)

 
"And if there is a God then answer if you will
And tell me of my fate, tell me of my place
 tell me if I'll ever rest in peace!"

X Factoria pidetään useasti yhtenä Iron Maidenin huonoimmista levyistä Virtual XI:n ja No Prayer for the Dyingin ohella. Minulle nuo kolme levyä taas ovat yksiä suurimmista suosikeistani bändiltä! Kahta ensinnä mainittua levyä kritisoidaan usein juurikin laulajansa, Blaze Bayleyn takia. Kun on totuttu tuttuun ja turvalliseen Dickinsoniin, vähän synkemmät möreä-äänisellä kaverilla varustetut levyt tuntuvat heti oudolta ja ei-Maidenilta. Tottahan se on, että varsinkin X Factor on sävelmaailmaltaan aiempia julkaisuja raskaampi. Tähän lienevät syynä Harrisin yksityiselämän ongelmat levyn teon aikoihin; varmasti kenen tahansa tekemään musiikkiin vaikuttaisi jos oma isä kuolisi ja vaimon kanssa tulisi avioero - päälle vielä pitkäaikaisen laulajan lähteminen bändistä. Yhdeksi kritiikin syyksi uskoisin myös sen, että levyn kappaleet ovat yleisellä tasolla hieman tavallista pidempiä - itse asiassa koko levy on noin 20 minuuttia pidempi kuin keskiverto Maiden-albumi. Ei välttämättä uppoa hevikansaan, joka tykkää lähinnä Run to the Hills -tyylisistä muutaman minuutin nopeista vedoista.

Itse olen aina kummaksunut levyn synkkää aloitusraitaa, Sign of the Crossia. Kappale nimittäin alkaa parilla minuutilla munkkikuoron ölinää. Raita on jotenkin niin hiljaisella tuosta kohtaa, että alkavia säveliä tuskin kuulee ellei laita volia kaakkoon, ja ensimmäiset kaksi minuuttia yleensä pohtiikin, että tuliko sitä musiikkia edes laitettua soimaan. Sinänsä ihan mielenkiintoinen ja levyn henkeen sopiva ratkaisu. Vaikka lyriikoita kappaleessa ei hirveästi ole,biisi on kuitenkin onnistuttu venyttämään jopa lähes yhteentoista ja puoleen minuuttiin. Rakastan tätä Harrisin tapaa tehdä biisejä: ensimmäistä kertaa kuunnellessa ei voi koskaan tietää mitä eteen tulee. Tämänkin kappaleen puoliväli on vielä suhteellisen rauhallista, kunnes tahti kiihtyy ja loppupuolella alkavat upeat soolot, jotka ovatkin hieno esimerkki tämän levyn parhaista puolista. Jo heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen levyn teon ympärillä pyörineet asiatkin käyvät hyvin ilmi:

"Why am I meant to face this alone, asking the question time and again
Praying to god won't keep me alive, inside my head feel the fear start to rise..."

Toinen kappale Lord of the Flies on menevä, tarttuvalla kertosäkeellä ja upeilla lyriikoilla varustettu, samannimisestä elokuvasta ja romaanista tehty ralli. Blazen matala ääni pääsee hyvin edukseen, ja melko vaikeaa tätä olisikaan kuvitella Dickinsonin laulamana - toisin kuin esimerkiksi The Clansmania, joka on aivan uskomaton Brucen esittämänä (esimerkiksi Rock in Rio -livetallenne). Viisiminuuttinen kappale jo vähän enteileekin sitä surullisenkuuluisaa toistoa, mitä tullaan Blaze-eralla, varsinkin Virtual XI:llä kuulemaan, mutta tässä sitä ei ole vielä häiritsevissä määrissä.

"Who cares now if it's right or wrong - it's reality"

Man on the Edgen "Falling down"-hokema on aika luonteva, onhan kappale sentään tehty tuon nimisen elokuvan (suom. Rankka päivä) pohjalta - sen olen itseasiassa katsonutkin, ja sanotaanko että biisi on leffaa parempi. Erityismaininta hienosta, ihan aavistuksen No Prayer For the Dyingiä muistuttavasti alkuriffistä. Biisi ei ole välttämättä aivan levyn parhaimmistoa ja toimii paremmin Brucen esittämänä esimerkiksi livetallenteena Ed Huntourilta, mutta kuten mitkään muutkaan tämän albumin kappaleet, ei tämä missään nimessä huonokaan ole! Eihän bändiltä yhtään huonoa kappaletta löydykään. Filleriksikään tätä ei missään nimessä voi luokitella, Man on the Edge on vain tämän levyn pakollinen "tarttuva kertosäe" -biisi.

Neljäs kappale on Fortunes of War, ja sillä pääsemmekin aloittamaan levyn ei-niin-tunnettua osiota. Kaksi edellistähän ovat sinkkujulkaisuja, ja aloitusbiisi muuten vaan jossain määrin tunnettu, aikoinaan jonkin verran livenäkin soitettu. Rauhallisissa tunnelmissa alkava kappale nousee ja laskee vuorotellen, kunnes parin kertosäkeen toiston jälkeen alkavat jälleen upeat soolot. Tahti nousee, mutta lopulta kappale päättyy aivan yhtä rauhallisesti kuin alkoikin. Taas tätä ennalta-arvaamattomuutta ja upeaa monimuotoisuutta, pisteet Harrisille! Lyriikat käsittelevät selvästi taas miehen henkilökohtaisia asioita ja ne ovatkin hyvin herkät ja tunteikkaat kuten sävellyskin.

"Do you care if you live or die?
When you laugh are you really crying?
You're not sure what's real anymore.
"

Maidenin biisien aiheena ovat hyvinkin monesti unet, ja niistä taas puhutaan myös kappaleessa Look for the Truth. Mitään atomejahan tällä ei aivan halkaista, mutta missään nimessä ei kuitenkaan voi puhua täytemateriaalista. Aavistuksen verran taas toistoa kertosäkeen osalta, mutta lyriikat ovat aivan mahtavat, kuten sävellyskin. Aftermath taas on yksi sotilaan näkökulmasta kirjoitettu kappale, ja ehdottomasti levyn parhaita hetkiä - sekä lyriikoiden että sävellyksen osalta. Etenkin noin puolivälissä alkava "after the war"-osuus on aivan upea, puhumattakaan huipennuksesta "i'm just a soldier!" ja sooloon siirtymisestä. Lyhyesti sanottuna käsittämättömän hieno kappale.

"Questions that come again, should we be fighting at all?"

Uskovaisen, masentuneen miehen näkökulmasta kirjoitettu kappale Judgement of Heaven on ehdottomasti levyn paras. Sen ohella, että se on aivan uskomattoman omakohtainen minulle, siinä yhdistyvät Harrisin upea sävellys, lyriikat ja Blazen uskomaton ääni. Vähän on sellainen tunne, että Harris on kirjoittanut tämän kappaleen ainakin jossain määrin itsestään; mieshän tunnetaan uskovaisena, ja kyllä nyt kenellä tahansa menisi vastaavanlaisten elämänmuutosten takia pää enemmän tai vähemmän sekaisin. Kappaleessa pohdiskellaan muun muassa, tekisikö jotain toisin, jos saisi toisen mahdollisuuden elää, ja mietään oikeaa ja väärää - voiko loppupeleissä olla kaikista teoistaan ylpeä. Elämänilo on kadonnut, ja itsemurhakin on käynyt mielessä, mutta se olisi kuitenkin helppo ratkaisu, ja vaikeampaa on saada asiansa kuntoon. Uskokin on vähän siinä vaakalaudalla; mies odottelee tuomiota, ja tahtoisi vain tietää, saako vielä levätä rauhassa.

 Kahdeksas raita Blood on the World's Hands voittaa levyn synkimmän kappaleen tittelin. Biisi on aihepiiriltään hyvin samankaltainen kuin Public Enema Number One - maailmalla on kaikenlaisia ongelmia nälänhädästä raiskauksiin, eikä kukaan tee asialle mitään "ei koske minua"-asenteen takia. Kappale edustaa hyvin koko albumin aikuismaisempaa ja emotionaalisempaa teemaa.

"There's a chaos across the border
And one day it could be happening to us"

Apocalypse Now -elokuvan pohjalta tehty kappale The Edge of Darkness alkaa hiljaisesti, mutta muuttuu kuitenkin vähitellen nopeatempoiseksi ihan vaan hidastuakseen uudestaan loppua kohti. Kappaleessa on mielenkiintoiset sanoitukset - itse en ole ihan vielä saanut selville sitä aivan perimmäistä ajatusta. Sävellyksenkin osalta loistavaa työtä jälleen kerran.
2 A.M. on levyn ties kuinka mones lähes äänettömästi alkava kappale. Saman kertosäkeen toistoa saadaan kuulla tässäkin jonkin verran, mutta upeat riffit korvaavat tuon pienen sivuseikan. Lyriikkapuoli ja kappaleen tarina on hieman samankaltainen kuin Judgement of Heavenissa; elämäänsä kyllästynyt mies pohtii jälleen kerran, että mitä järkeä tässä kaikessa oikeastaan onkaan.

"I get in from work at 2 a.m. and sit down with a beer
Turn on late night TV and then I wonder why I'm here"

Viimeinen kappale The Unbeliver jatkaa jossain määrin samaa linjaa edeltäjänsä kanssa. Alku tuntuu hieman junnaavan paikallaan, mutta kertosäe ja siitä alkava nopeampi osuus pelastavat todella paljon. Kappale edustaa hyvin tällä albumilla Maidenille ominaista soundia, joka on hyvin raskas ja tavallista hitaampi, kun normaalisti bändin levyillä on totuttu energisyyteen ja ehkä osittain jopa iloiseen menoon.

Täytyy lisätä, että albumin sinkkujulkaisuilla on aivan uskomattoman hienoja b-puolia jotka eivät sitten ikinä levylle päätyneet. Varmasti kaikkien tuntemana keikkaintro, UFO-cover Doctor, Doctor, sekä pari aivan uutta biisiä: The Edge of Darkness, Judgement Day sekä Justice of the Peace. Tältäkin aikakaudelta löytyy aivan loistavia biisejä, mutta ikävä kyllä moni ei sitä vain huomaa sillä keskittyy "väärään" laulajaan. Best of the Beastilta löytyvä Virus on yksi tällaisia hienoja kappaleita joita en joskus itsekään ymmärtänyt.

Itse arvostan Blaze Bayleytä laulajana todella paljon. Mies hoiti lyhyen osuutensa Maidenissa varmasti niin hyvin kuin pystyi, enkä voi sanoa äänestäkään mitään pahaa - se on ainoastaan tottumiskysymys. Brucen saappaisiin astuminen ei varmasti ollut helppoa, ja mies on joutunut ottamaan paljon paskaa niskaansa faneilta. Minusta bändi teki kuitenkin juuri oikean valinnan. Kukaan ei pysty korvaamaan Dickinsonia, mutta tämä mies hoiti virkansa hyvin, ja ainakin itse kuuntelen paljon mielummin Blazea kuin vaikkapa Marco Hietalaa, joka oli muistaakseni 7. sijalla näistä laulajaehdokkaista. Bayleyn sooloalbumitkin ovat aivan upeita, ja miehen ääni pääsee niillä vielä paremmin edukseen kuin näillä kahdella albumilla.

Sign of the Cross 5/5
Lord of the Flies 4/5
Man on the Edge 4/5
Fortunes of War 5/5
Look for the Truth 4/5
The Aftermath 5/5
Judgement of Heaven 5/5
Blood on the World's Hands 4/5
The Edge of Darkness 4/5
2 A.M. 4/5
The Unbeliever 4/5

48/55

The X Factor 87 %