lauantai 10. elokuuta 2013

# 2 Sabaton - Coat of Arms (2010)

Sabaton tuntuu olevan yleisesti bändi, jota joko vihataan tai rakastetaan. Mieleeni tulee heti hyvin monta kumpaakin tapausta, onhan sota-aiheisia kappaleita esittävä power metal -orkesteri auttamatta aivan järjettömän typerä ja nolo idea. No, kaikilla mielipiteensä, mutta mitään musiikkia ei pidä tuomita kuulematta! Aivan vastakkaisesta tunnereaktiosta taas tulee heti mieleen eräs tapaus. Olimme kaverini Otson kanssa lähdössä Ruotsiin katsomaan Iron Maidenia, kun edellisenä iltana kysyin että onko hän tullut ikinä kuunnelleeksi lämppäribändi Sabatonia. Eipä sitten ollut, ja kaveri oli jo hetkessä ihan liekeissä kun soitin Youtubesta muutaman biisin. Tukholmassa keikkaa odotellessa minä ja monet viattomat ruotsalaiset saimme olla todistamassa Otson suoraan sydämestä tulevaa tulkintaa White Deathista, ja viikon päästä Suomen keikalla tilanne oli kärjistynyt entisestään kun kaveri suunnilleen kertoi jokaisen kappaleen lyriikat ja niiden merkityksen ulkomuistista - alle viikon bändiä kuunnelleena. Ei unohdeta myöskään tähän tulkintaan kuuluvaa tuntemattomien ihmisten osoittelua "your in the sniper sight"-kohdassa. Laulu jatkui myös hotellihuoneessa keskellä yötä, mutta se onkin sitten jo toinen tarina...

Itsekin kuulun tuohon jälkimmäiseen kastiin. Noin puoli vuotta sitten kuulin ensimmäistä kertaa tuon kuuluisan White Deathin, ja se oli menoa saman tien. Aloitin bändiin tutustumisen levy kerrallaan väärässä järjestyksessä, uusimmasta vanhimpaan päin. Art of Warin ohella Coat of Arms on ehdoton lempialbumini bändiltä, ja itse asiassa sama Otso pyysikin minua tekemään arvostelun tästä, joten pitemmittä puheitta eiköhän sitten aloiteta.

"Enter the gates, Auschwitz awaits!"

Albumin aloittaa nimikkokappale Coat of Arms syntikkaintroineen, joiden jälkeen pääriffi potkaisee orkesterin viidennen studiojulkaisun hyvin vauhtiin. Nopeaa laukkakomppia ja tarttuva kertosäe, mitä muuta tarvitaan onnistuneeseen heavy metal -ralliin? Erittäin onnistunut avausraita, joskaan ei aivan verrattavissa edeltävän levyn aloittavaan Ghost Divisioniin. Toinen kappale, voimakkaan riffin omaava nopeatempoinen Midway kertoo - yllätys yllätys - Midwayn taistelusta. Biisi on koko Sabatonin tuotannon lyhyin, vain noin kaksi ja puoli minuuttinen, mutta ytyä riittää kyllä vaikka kuinka pituudesta huolimatta.

Kolman raita, mahtipontinen Uprising edustaa erittäin hyvin Joakimin ja Pärin järjettömän upeaa taitoa luoda näyttäviä kappaleita, joiden lyriikat voisivat olla kuin suoraan historian kirjasta. Kappaleen sävelessä on yllättävän läheinen yhtäläisyys uusimman levyn, Carolus Rexin nimikkokappaleeseen, mutta mitäpä sitä harmittelemaan - uskomattoman hienoja kappaleita kumpikin. Hauskintahan on, ettei bändin musiikkia luukuttaessa edes tajua kuuntelevansa luentoa toisesta maailmansodasta. Välillä suorastaan harmittaa etten kuunnellut Sabatonia yläasteaikoina, olisi muuten ihan vaan kappaleiden sanoitukset lukemalla mennyt eräskin historian koe paljon paremmin. :D

"Warsaw, city at war
Voices from underground, whispers of freedom
1944 help that never came"

Bändille ominaiset laukkakomppi ja tuplabasarit jatkavat edustustaan levyn neljännessä kappaleessa Screaming Eagles, joka on täyttä Sabatonia. Muuten erittäin tykin kappaleen heikko kohta vain on kertosäe, joka uhkaa pilata koko biisin. Levyn kahdesta erityisen kirkkaasta timantista toinen on viides kappale The Final Solution. Nimensäkin mukaisesti kappale kertoo lopullisesta ratkaisusta - toisin sanoen holokaustista. Uskomattoman hienojen lyriikoiden tulkinta on erityisen onnistunut ja syntikat tuovat aivan oman tunnelmansa pisteenä iin päälle. Ihmettelin pitkään, että koko bändin ollessa ruotsalainen, miten on mahdollista että Joakimin ihana, selvästi tunteella vedetty aksentti kuulostaa jonkinlaiselta sekoitukselta saksaa ja venäjää. Hiljattain sitten selvisi että mies on puoliksi tsekkiläinen. 

Laukkakomppia kulkevassa Aces in Exilessa menoa vasta riittääkin oikein kaksin verroin hieman rauhallisemman Final Solutionin jälkeen. Kappaleessa on mielenkiintoinen, hyvin mahtipontinen ja tarttuva, joka kerralla hieman muuttuva kertosäe. Ehdottomasti yksi suurimpia suosikkejani tältä levyltä! Ei voi kuin kehua.
"Fighter pilots in exile fly over foreign land
Tell their story again, tell of 310"

Lyhyellä kitaraintrolla alkavassa Saboteursissa Joakimin ihana aksentti ja ylivedetty r-kirjaimen korostaminen ovat jälleen esillä, kuten myös Wehrmachtissa, joka on on levyn hidastempoisin, kylläkin melko raskas kappale. Natsi-Saksan ajan sotilaista kertovasta biisistä löytyy myös latinan kielisiä sanoituksia. Kummastakin kappaleesta jää ikävä kyllä puuttumaan hieman jotain, ja siten ne edustavat levyn heikompaa - ei kuitenkaan missään nimessä heikkoa - puolta.

Bändille vieraskielisiä sanoituksia löytyy myös levyn toiseksi viimeisestä kappaleesta White Death, joka suorastaan potkaisee itsensä käyntiin - miksei tätä voitu laittaa heti levyn alkupuolelle?
Kappale kertoo suomalaisesta nyt jo edesmenneestä tarkka-ampujasta, Simo Häyhästä, joka tunnettiin nimellä Valkoinen Kuolema. Lyriikoista selviää käytännössä sama tieto mitä itse Wikipediasta lukaisin miehestä, joten ihan hyvän paketin ovat pojat taas kasanneet. Sabaton taitaa tosiaan pitää naapurimaastaan, sillä tämä on nimittäin jo toinen kappale, jonka aiheena on tavalla tai toisella Suomi, ja josta löytyy suomenkielinen sana. Tottahan se on, että White Death on vähän kulutettu - onhan se orkesterin tunnetuimpia kappaleita - mutta itse pidän sitä yhtenä bändin parhaista biiseistä. Jos yksi kappale sai minut kuuntelemaan koko bändin tuotannon läpi muutamassa viikossa, se kertoo jo jotain.

"Hundreds of kills a man and his rifle
Embody the sisu of finns
Stay out of sight and cover your head
When he pulls the trigger you're dead "

Metal Ripper jatkaa bändille jo ominaista tapaa laittaa albumiensa loppuun tribuuttibiisejä muille bändeille - Attero Dominatukselta löytyy Metal Crüe ja Primo Victorialta Metal Machine. Käytännössä näihin kappaleisiin on ujutettu tunnettuja riffejä ja lyriikoita sekä bändien nimiä jonkinlaisen tarinan muotoon. Hyvä kappalehan Metal Ripper on ehdottomasti, yksi miinuspuoli vain on etten voi enää ikinä kuunnella alkuperäistä Priestin Ripperiä ilman että yhdistän sen tähän biisiin. Täytyy sanoa että Sabaton on onnistunut näissä tribuuttibiiseissään yllättävänkin hyvin, lyriikat kuulostavat oikeasti järkeviltä sen sijaan että biisien nimiä olisi vain heitetty sekaisin. Metal Ripper on pienoinen pettymys noiden kahden muun tribuutin jälkeen - lyriikkapuoli on onnistunut hyvin, mutta sävellystä olisi voinut hioa vielä aavistuksen.

Coat of Arms on kokonaisuutena erittäin sabatonmainen levy, bändin käden jäljen kyllä tunnistaa. Yhtäkään selvästi heikompaa kappaletta ei löydy, tietysti sitä hiomisvaraa löytyy aina vaihtelevasti jonkin verran - oli kyseessä oikeastaan mikä levy tahansa - mutta tämä on kyllä albumi jota kuuntelee mielellään skippaamatta yhtäkään biisiä. Bändi on ollut pian viitisentoista vuotta kasassa ja levyjäkin on kuusi saatu sylkäistyä ulos, uusin Carolus Rex sekä englannin- että ruotsinkielellä esitettynä. Jotenkin vaan on semmonen kutina, että tästä bändistä tulee vielä jotain suurta - kaikki resurssit siihen on jo valmiiksi. Kuulijoistakaan ei liene pulaa, itse olen nähnyt bändin kahdesti livenä ja varsinkin bändin kotimaassa Ruotsissa fanit suorastaan kävivät päälle halutessaan nähdä Sabatonin mahdollisimman läheltä.

Coat of Arms 4/5
Midway 4/5
Uprising 5/5
Screaming Eagles 3/5
The Final Solution 5/5
Aces in Exile 5/5
Saboteurs 4/5
Wehrmacht 3/5
White Death 5/5
Metal Ripper 4/5

42/50

Coat of Arms 84 %

PS: Jo kuusi julkista lukijaa alle päivässä blogin julkaisemisesta, kiitokset kaikille! Aloittaessani en uskonut että suunnilleen ketään kiinnostaisi :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti